Olisipa itselläkin vielä taito suhtautua elämään yhtä avoimena ja innokkaana kuin 5-vuotias! Miten erilailla tuon ikäinen katsookaan maailmaa, elää hetkessä, huomaa yksityiskohdat ja kysyy todella yllättäviä kysymyksiä...se aito kiinnostus ja tietämisen halu! Miksi lunta ei voi syödä? Minkä takia maapallo on pallo? Miksi minä en ollut syntynytkään kun iskä teki tämän talon? Miksi lihansyöjäkasvi syö kärpäsiä? Loputon kysely, ja se ilme, kun oikein näkee miten pieni pää prosessoi näkemäänsä ja kuulemaansa ennen seuraavaa kysymystä. Ja kuinka koko olemus oikein huutaa: hei maailma ja uusi päivä, täältä minä tulen! Mitä ihanaa siellä on tarjolla? Yritän imeä tuosta elämänilosta edes pienen hitusen itseeni, olla läsnä ja vastata kysymyksiin kärsivällisesti

Olen aina kirjoittanut paljon, päiväkirjaa, runoja, laulunsanoja, juttuja. Blogit ovat tuttuja harrastusten ja työn parista, mutta nyt päätin kokeilla bloggaamista ihan näistä arkisista asioista: perheestä ja parisuhteesta, lapsista, työstä, arjessa luovimisesta monesta suunnasta tulevien paineiden ja haasteiden keskellä, harrastuksista, unelmista, keski-iästä. Olen nelikymppinen nainen, naimisissa ja minulla on monta eri-ikäistä lasta päiväkoti-iässtä yläastelaiseen. Asumme suuren kaupungin liepeillä, mutta maalla, pienessä kylässä. Työskentelen it-alalla melko vaativassa työssä, ja työpäivät venyvät. Kun kotitöiltä ja lasten harrastuksiltä ehdin, harrastan liikuntaa kuten juoksemista, pyöräilyä ja uintia, mielelläni myös luen ja teen jotain käsilläni, neulon, leivon ja hoidan puutarhaa. Rakastan luonnossa liikkumista ja patikointia. Koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa ajan puutteesta ja kiireestä. Yritän vähentää kiirettä ja stressiä, opetella sanomaan ei ja nauttimaan hetkestä.

Kovien työviikkojen jälkeen minulla jää "ylikierrokset päälle". On tosi vaikeaa irrottautua töistä ja projekteista näin viikonloppuna, ja sitten stressaantuu vielä lisää siitä, että tietää kuinka pitäisi rentoutua että jaksaa taas seuraavan viikon...pitäisi malttaa pitää sähköpostit kiinni ja keskittyä perheeseen, mutta se ei ole helppoa. Tein aamupäivällä pari tuntia töitä tässä kotona. On hyvä että saa asioita siten eteenpäin, mutta kyllähän ne jäävät pyörimään mieleen. Juoksin tunnin (vaikka hiihtokelikin olisi ihana) ja se kyllä piristi. Päälle sauna, hyvä leffa, lasi viiniä ja toivottavasti hyvät yöunet illalla. Lapset vaistoavat herkästi, jos olen poissaolevan tuntuinen, ja hakevat huomiota sitten tavallistakin enemmän. Nyt siis kone kiinni ja pelaamaan lasten kanssa lautapeliä :)