Olisipa itselläkin vielä taito suhtautua elämään yhtä avoimena ja innokkaana kuin 5-vuotias! Miten erilailla tuon ikäinen katsookaan maailmaa, elää hetkessä, huomaa yksityiskohdat ja kysyy todella yllättäviä kysymyksiä...se aito kiinnostus ja tietämisen halu! Miksi lunta ei voi syödä? Minkä takia maapallo on pallo? Miksi minä en ollut syntynytkään kun iskä teki tämän talon? Miksi lihansyöjäkasvi syö kärpäsiä? Loputon kysely, ja se ilme, kun oikein näkee miten pieni pää prosessoi näkemäänsä ja kuulemaansa ennen seuraavaa kysymystä. Ja kuinka koko olemus oikein huutaa: hei maailma ja uusi päivä, täältä minä tulen! Mitä ihanaa siellä on tarjolla? Yritän imeä tuosta elämänilosta edes pienen hitusen itseeni, olla läsnä ja vastata kysymyksiin kärsivällisesti